edellinen - seuraava

19.05.2000
6. viikko
perjantai

Parrasta

Tänään käytiin taas cityssä Buri Ramissa. Kaikenlaisia pikkutoimituksia. Kävin jälleen parturissa. Kaveri ajoi multa parransängen. Voi helevetti, minä joka yleensä en edes luota kenenkään muun auton ajotaitoon, niin siinä minä sitten jouduin puremaan hammasta, kun parturi juoksutti terävintä partaveistään pitkin minun kaulaa. Ei mikään mukava tunne. Sitä paitsi jälki ei ollut mitenkään hyvää eikä tuo veitsi sopinut minun iholle ollenkaan. Naama oli tulessa vielä usean tunnin jälkeenkin. Muuten olen käyttänyt parranajoon MACH3:sta täällä, joka on kyllä erittäin hyvä kaveri, mutta suorittelen ehdottomasti sähkökoneen käyttämistä. Minä satuin sen tarkoituksella jättämään himaan, mutta sillä olisi ehdottomasti helpointa ajaa. Nyt joudun kykkimään sementillä auton taustapeili toisessa kädessä ym. Lisäksi partakone ei tekee erittäin harvoin mitään vekkejä naamaan - nuo kun sattui olemaan varsin herkkiä tulehtumaan täällä.

Byrokratiaa

Niin sitten käytiin lähettämässä pari faxia matkatoimistoon. Minun lippuni kopiot siis. Aikamoinen rumba, kun telex-virkailija täytti jos jonkinmoista lomaketta ja kahdet kopiota vielä kaikista hiilipaperilla. Niin kävin tätä pankissa. Minua ennen, joku vaihtoi rahaa saaden neljän sentin nipun 10000 jenin seteleitä. Siinä pöydällä sitten oli aikamoinen nippu A3 kokoisia papereita, joihin oli kopioitu 10 000 jenin setelin kuvaa. Käsittääkseni tuon em. nipun kaikki setelit. Mihinköhän arkistoon nuokin menevät. Kuten siis tuo faxin lähetys, passin uusiminen... Naureskelin yksinäni, että kun puhelimeni vaihtaa tukiasemaa niin varmaan jossain keskuksessa joku jannu tekee tapahtumasta kolme asiakirjaa - leimoja - kopioita - allekirjoituksia ja sitten faxaa koko nipun jonnekin jossa joku kirjoittaa kaiken puhtaaksi tietokoneella ja printtaa ja arkistoi. Noh, ei ole minun ongelma.

Niin minun lento Suomeen piti alunperin olla 24.pv eli ensi tiistain jälkeisenä yönä. Ei ole vieläkään tullut avioliittolupa papereita (todistus avioliittomme esteettömyydestä) Suomesta eli emme ole vieläkään voineet mennä naimisiin. Vaikka paperit sitten ensi maanantaina tulisikin niin aika kyllä loppuisi auttamattomasti kesken. Niin jouduin sitten siirtämään paluulennon 7.6. asti, koska aikaisemmin ei yksinkertaisesti sopinut. Huhhuh, tästä sitten tuli kahden kuukauden reissu kuitenkin. Noh, ei se mitään. Täällä maalla ei rahaa juurikaan kulu. Hyvä, että sain lykkäyksen 6.6. alkavista kertausharjoituksista. Tosin 8.6. olisi sitten Tampereen Yliopiston tietojenkäsittelytieteen valintakoe. [Koe meni reisille - en jostain syystä tajunnut yhtään mitään ja palautin tyhjän paperin. Hyvä niin koska minulla piti olla tuloja Malin oleskelulupaa varten - eli en minä opiskelemaan olisi voinut mennäkään. Osaa ne suomalaisetkin byrokratiaa.]

Siskojen tyttäret

Tuk lähti tänään Pattayalle ja huomenna Bangkokin kautta Suomeen. Mitähän muuta. Miu ja Diana edelleen vierastaa minua. En varmaan jotenkin vain osaa hoitaa hommaa. Yleensä tämä lapsiin tutustuminen ja luottamuksen voittaminen on ollut helpompaa. Ei nämä käsittääkseni ole mitenkään vierastamisiässä. Noh, enhän minä edelleenkään puhu heidän kieltään sanaakaan. Ja muutenkin varmasti olen varsin outo ilmestys heille. Eipä lie ihme.

Sadetta ja ihmettelyä

Nyt alkoi satamaan. Niin kesäkuussa sadekauden sitten pitäisi alkaa. Se voi tosin alkaa myös tämänkin kuun loppupuolella. Well, kerron sitten kun on satanut viikon putkeen. Varmasti kerron. Toisinaan on vähän tylsää. Malihan on nyt käytännössä ainoa englannin kielen taitoinen tässä kylässä. Käytiin vähän keräilemässä jotain salaattia. Näin metrin pituisen käärmeen. Okei - sekin kuulemma on tappava. Pitäisi joskus pyydystää filmille. Mali estelee lähestymästä - ehkä se on todella hengenvaarallinen. Huhhuh, täytyy myöntää että rankkaa tämä reissaaminen on. Niin paljon ennen kokemattomia asioita. Noh, saattaa sitten kotosalla olla rankempaa, mutta luulisi kaiken ainakin vähän aikaa tuntuvat helpommalta. Eikä ylimääräistä elämän eksotiikkaa tarvitse etsiä. Lisäsin muuten juuri 14 piikkiä lisää aamukampaani :) Noita aamuja yhteensä tulee 58 eli reilut 8 viikkoa yhtensä - 2 kuukautta! Noh, harvemmin sitä tulee vietettyä kuudenosan vuodesta ulkomailla. Tämä on hienoa. Nyt vain ällistelen. No niin. Tällaista tämä on.

Ukkosta

Nyt on sitten satanut koko illan - kolme tuntia. Muutama tomera ukkonen isku...(ZAP -> 7 SEC -> JYSKIS)...olipas hyvä ajoitus. Niin nyt ei kuitenkaan jatkuvaa salamointia ole ollut. Kovasti pohdin onko näissä taloissa tai koko seudulla ukkosen johdattimia. Ja sitten voisi pohtia olisiko niistä johdattimista mitään hyötyä, kun joka kämpässä on peltikatot ja toisinaan jopa peltiseinätkin. Asiaa voisi tutkia. Tämän perheen talo paloi ukkosen iskusta parikymentä vuotta sitten... Mielestäni näissä ei ole mitään suojaa ukkosta vastaan. Kuukausi sittenhän kylän temppeliin iski aika rankasti, mutta se kuitenkin säästyi tulipalolta.

Totesin aikaisemmin, että on hieman tylsää.. Niin kai sitä vähän tylsistyy, jos ei mitään tee vaan odottaa, että joku tulisi ja ottaisi mukaan jos jonkinlaisiin juhliin...tosin näin tapahtuu yllättävän usein :) Noh, tässä olen lueskellut Raamattua ja kirjoitellut tätä päiväkirjaa - nytkin lähes pimeässä. Mali nukkuu, kun päiväunet jäivät väliin herttinen sentään..

Kommunikaatio suomen kielellä olisi pirun mukavaa.