edellinen - seuraava

13.04.2000
1. viikko
torstai

Toiletti ja suihku

Tänään aamulla satoi. Kukkokaan ei kiekunut. Muutenkin rauhallista. Sade loppui. Kaikki omissa hommissaan. Makaan lattialla ja kirjoitan. Yllättävää? Tänään piti lähteä jonnekin vuorille, mutta turhan kosteaa... Aikaa on jäljellä. Viimeksi kävin isolla Suomessa. Toiletti täällä on pimeähkö koppi [löytyi sinne valokin], jossa on samalla "suihku". Paperia ei täällä normaalisti käytetä, joten ostinkin sitä jo itselleni. Paikallinen tapa on käyttää pelkkää vettä. WC-istuin on tälläinen valkoposliininen vesilukollinen reikä lattiassa. Jokainen käyttää kuten haluaa. Siten "pönttö" ja tienoo huuhdellaan muutamalla koussikallisella vettä. Toiletissa on noin kuution pesuvesilaari, johon pumpataan vettä sähköpumpulla maan alta. Se vesi maistuu suomalaisen lammen vedelle lämpimänä kesänä. En joisi, mutta peseytyessä sitä aina joutuu suuhunkin.

Laarin vesi on suht viileätä, mutta kyllä sitä juuri ja juuri pystyy käyttää. Toisinaan itsensä kasteleminen on itsesuojeluvaiston vuoksi hieman hankalaa. Koussikalla tulee yllättävän paljon huteja, kun ruumis päättää väistää itse heitettyä lähestyvää kylmää vettä. Pyydän usein Malia kaatamaan vettä. Se on helpompaa. Viileään veteen tottuu yleensä vasta loppuhuuhtelussa, jolloin pitääkin jo lopettaa.

Päivällinen

Nyt on nälkä ja taas alkaa tulla safkaa pöytään. Tai siis lattialle. Yhtään pöytää en ole täältä löytänyt. Kaikki istuvat ja syövät lattialla. Oikeastaan ihan miellyttävä tapa. Tilaa riittää useammalle. Hyvä, että olen opetellut jokseenkin syömään chiliä jo Suomessa. Ne määrät mitä chiliä suomalaiset thairavintolat käyttää on aika naurettavan vähäisiä. Noh, pystyn mä täällä näitä ruokia syömään, mutta jätän yleensä suurimmat chilin palaset lautasen reunalle varmuuden vuoksi. On noilla hieman vatsaa löystyttäviäkin vaikutuksia..

Muut näkevät, että pystyn syömään kaikkea. Tosin kyllä monia lajeja vain maistan. Ehkä kuitenkin saan jossain vaiheessa jonkin myrkytyksen - ehkä en. Nooh, se on sitten sen ajan murhe. Olen jo mielestäni ylivarovainen. Jengi syö käsin. Khmeriläinen tapa. Minulle katetaan sentään thaimaalaisittain lusikka ja haarukka. Mielestäni käsin syöminen ei ole kovinkaan epäkohteliasta. Minä vain en halua sotkea käsiäni. Siksi tyydyn ruokavälineisiin. Yleensä lusikkaa käytetään vain ruokien mättämiseen omalle lautaselle, milloin se vain on tarkoituksen mukaista (keitot, kastikkeet...), mutta toisinaan voidaan dipata eineitä suoraan yhteisissä astioissa...

Tuli nyt jotain syötyä. Ehkä aikaero tai jokin muu tekee kropan vähän sekaisin. Muutaman päivän päästä kai menee paremmin. Niin eilen näin Buri Ramissa kaksi farangia. Tässä kylässä ei ole yhtään minun lisäksi. Farangeja on täällä jatkuvasti, muttei kovin montaa ainakaan samaan aikaan.

Totuttelua paikallisiin

Tämä on siis todella aito maalaiskylä. Sadekaudella kesäkuusta marraskuuhun on siis riisin kylvöä. Korjuusta en saanut selvyyttä - kai sitä on sitten monena eri aikana. Nyt kaikki vaan tuntuu hengaavan keskenään eikä juuri kukaan tee paljoo mitään [koska oli Songkraam juhla]. Ok - joku kutoo ja toinen pitää kauppaa.

Nyt Parker alkaa loppua. Jätin mustekynän kotiin, kun ajattelin ettei täällä tule paljoa kirjoitettua. Voipi tosin olla, että kyllästyn tähän kirjoittamiseen, kun päivät alkavat muistuttaa enemmän toisiaan. Niin maalaiskylä - hienoa. On koulu ja isokin, mutta nyt on kesäloma. Kuumakausi helmikuusta toukokuuhun pitää ihmiset levollisina. Leo-isä tosin värkkää pihalla jotain puoliturhanpäiväistä kokoajan. Tuntuu aina löytyvän jotain laitettavaa.

Nuoriso tuntuu nauttivan alkoholia pitkin päivää pitkin viikkoja. Tai siis näkyvä nuoriso - about yli parikymppisiä jannuja. Kävellään tuolla ja ne tulee huutelemaan jotain. En tiedä mitä, mutta hymyilen takaisin vaan junttina. Ei haittaa. Vain pyytelevät minulta viinaa ja rahaa viinaan ja yksikin olisi halunnut minun kelloni (teräksen värinen kuusi vuotta vanha sekunda Lorus 160mk - tosin uskollinen) Luulevat minua kai jotenkin rikkaaksi. Ehkä joku on joskus täällä käynyt pröystäilemässä. Se varmasti olisi helppoa.

Minulla oli hieman ongelmia löytää Malille yhtään lahjaa. Etsin yöasu, mutta suurin osa oli liian lyhyitä tai läpinäkyviä. Yöasussa pitäisi mielestäni voida liikkua perheenkin parissa. Siveellisyys on maaseudulla varsin tarkkaa. Konservatiivista. Perheenjäsenet eivät näkene toisiaan alasti paitsi pikkulapset liikkuvat tietysti miten sattuu. Kerran näin yhden pikkupojan juoksevan päällään vain punainen t-paita ja kädessä metrin mittainen puinen "miekka". Mielestäni hän näytti varsin pelottavalta - ei pitäisi katsoa uutisia. (Tarkoitan dokumentteja afrikkalaisista lapsisotureista - se vaan näytti niin samalta.) Ok - minä sitten löysin Aleksanterinkadun alusvaatekaupasta alennustangosta lyhythihaisen ja lahkeisen hopean värisen satiini yöpuvun. Onhan tuo sitä pitänyt muutenkin kuin pelkäksi näytiksi. Anyway, pointti oli, että huomasin täällä, että tänne voi tuoda ihan mitä vaan lahjaksi. Vaikka valokatkaisimista kottikärryihin.. Esineiden käyttöikä rajoittuu täällä lyhyeksi joten tarvetta löytyy.

Monella tavalla tämä on ns. kehitysmaata, muttei se näitä ihmisiä silleen haittaa. Kellään ei ole suuri nälkä ja juhlia riittää. Kaikissa taloissa näyttäisi olevan sähköt, tv, radio ja jääkaappi. Muuten sitten huomattavasti karumpaa. Monet talot - peltihökkelit vaikuttavat joltain Brasilian slummilta, mutta tämä on kuitenkin onnellista aluetta. About kaikilla perheillä on mopot. Tosin kaikkiin taloihin ei mene tietä - vain mutaiset pikku polut.

Songraan alkaa

Ok - nyt tuli joku muija käymään ja sotki meidät kaikki puuterilla. Songkraan - jee... Vai oliko se songkraam - toinen näistä tarkoitti sotaa ja toinen tätä juhlaa...

Lähdimme kiertelemään kylää ja kastuimme ja kastelimme muita ihmisiä. Pian sitten musiikki alkoi ja jengi alkoi tanssimaan. Suhteellisen nopearytmistä - jotenkin latinalaisvaikutteista jazzia luonnollisesti itämaisilla vaikutteilla höystettynä. Siis tämä oli vain kuvaus siitä. Varmasti tämä on kovin paikallista musiikkia eikä vaikutteita kovinkaan kaukaa.

En nyt osaa ihmismäärää käydä arvioimaan, mutta kyllä ihan kivasti tästäkin kylästä nuoria löytyy - siis jotain parikymppisiä - 15-20 vuotiaita ei juuri näy - tai vain en tunnista. Tietenkin kulkueessa oli muitakin ihan vanhoihin mummoihin asti. Jengi oli aikalailla kännissä. Tai vaikutti - voi olla jonkinlaista hurmostakin.. Ei oikein osaa sanoa, kun ei tunne kieltä. Puheestahan humalaisen erottaa ensiksi. Khmer (kieli) nyt on muutenkin vähän vieraahkoa :) joten siitä on niin paha mennä sanomaan. Ja kaikki horjui muutenkin musiikin tahtiin. Ehkä pitäisi katsoa silmiin. Tai ei sittenkään... Antaa olla. Pidetään hauskaa.

Noh, pääsin helposti rytmin ja tanssin sisälle. Yhden oluen se tosin vaati irrottajaksi, mutta sitten kone jauhoi itsestään. Selvisi, että kyseessä on uudenvuodenjuhla - 2543 - fuck the millenium [Niin ei oikeastaan - ajankohta oli Songkraan eli uudenvuoden juhla, mutta tästä oli kyseessä munkiksi valmistumisen juhla muutamalle uudelle munkille]. Bailattiin joku tunti ja käännyttiin sitten takaisin ja muu seurue vielä jatkoi eteenpäin. Välissä sitten ajelimme kuorma-auton lavalla edestakaisin kastelemassa ihmisiä. Homman juju oikeastaan vähän enemmän selvisi. On jokseenkin mukavaa kastella ihmisiä kadulla - tosin itse varsin varovaisesti - ei oikein pokka riittänyt siihen. Ajattelin, että miltä thaista tuntuu, kun joku farang kastelee niitä keskellä päivää... Myöhemmin liityimme jälleen tanssiseurueeseen.

Kulkueessa oli mukana puolentusinaa autoa, joiden katolla istui seuraavana päivänä munkiksi valmistuvia miehiä. Paljon oli meikkiä poskissa ja huulissa. Muutenkin niin prameata ja kiiltävää olevinaan. Naamalla taas oli loppuun asti tylsistynyt ilme ja posket pullollaan kuin syöttösioilla... Ei kovin vakuuttavia näkyjä - minun mielestäni. Voisi olla enemmänkin henkeä. Muuten kulkue oli varsin vaikuttava. Varmasti täällä maaseudulla mukavampi tapahtuma. Kaupungissa saattaa olla ylitarjontaa kaikesta eli kaaosta. Tämä oli minusta ihan miellyttävä tapahtuma vaikkei yleensä olekaan ollut farangien mieleen. Ovat kai olleet liian ulkopuolisia.

Anyway hauskaa riitti paitsi kulkueen läpi tunki eräs pakettiauto. Loppuvaiheessa se sitten teloi yhden jannun jalan sairaalakuntoon. Kuljettaja oli luonnollisesti jurrissa. Eihän nyt saatana kukaan tuolleen nopeita kiihdytyksiä ja jarrutuksia käyttäen mennä humalaisesta tiellä liikkuvasta ihmisjoukosta läpi. Olisi vaikka koettanut vain töötätä ja hitaasti puskea [Seuraavana päivänä se potilas tosin näytti olevan ihan ok ja jaloillaan vaikka siitä olikin noussut niin kauhea poru - osataan sitä juoruta vissiin täälläkin.] [Kyseinen hemmo ("Nai") kuoli kahden kuukauden kuluttua Leptos Spirosis:kseen. Suomeksi sen nimi on rotanvirtsatauti - minulla on siitä lisää tietoa tarvittaessa]

Thaiden onni

Illalla juttelin englantia jonkun entisen opettajan kanssa. Löpinää. Hän kysyi mikä mielestäni on Thaimaalaisen ilon ja onnen salaisuus. En oikeastaan osannut vastata siihen.

Syötiin jotain hedelmää ja sain käteni varsin tahmeiksi. Vesi ei auttanut millään, niin Mali neuvoi pesemään kädet ensin riisissä. Niin riisissä. Niin tässä riisissä jota keitetään huomenna meille ruuaksi? Kyllä... Varsin hygieenistä - mutta toimivaa.