edellinen - seuraava

06.06.2000
9. viikko
tiistai

Uusi passi

Aamulla lähdettiin bussilla Bangkokiin. Bangkokissa sitten legalisointitoimistoon tekemään Malille uusi passi uudelle nimelle. Käytiin koko päivänä kahdeksassa eri luukulla. 2. luukku antoi paperin jossa luki MISS ING-ON KIRKKOPELTO - mainitsimme asiasta pisteissa 3.-6. ja 6. palautti meidät luukulle 2. (tosin anteeksi pyydellen). Sitten 8. luukku oli tyhjä - kello oli 12. eli ruokatunti. Ok - myö siinä sitten taas syötiin ja sitten saatiin paperit valmiiksi. Luukku 7. kautta ulos. Kaikenlaisia tulosteita, kuitteja, allekirjoituksia. Yksi paperituloste allekirjoitettiin ja jälleen skannattiin ja tulostettiin. Se passiin tuleva allekirjoitus tehtiin piirtopöydälle digitaalisesti. Sitten toinen asia mitä en koskaan ymmärtänyt. Vaikka huone olisi kuinka täynnä ihmisiä odottamassa jotain niin Mali vaan menee tiskille ja saa muutamassa minuutissa palvelua ja muut vain mollottaa seinillä. En tajuu. Aina kaikkialla sama juttu. Tai siis lentoasemilla ollaan hän on toki arempi. Lentoasemalla jos astuu sisään väärästä portista ilman lupaa niin sakko voi olla 2000THB - 320FIM. Siis jos kävelee läpi check-in alueesta.

Lorvimista lentokentällä

Anyway siitä sitten otetiin taksi lentokentälle. Passi tulee Malille postissa kolmen päivän kuluttua. Niin lentokentällä iskettiin tavarat säilytykseen ja maleksittiin kentällä jälleen koko päivä. Niin sitä siinä vaan maleksittiin viimeistä päivää kuin viimeistä päivää, internetissä, pihalla, katseltiin lähteviä lentokoneita - ihmeteltiin miten ne pysyvät ilmassa. Jotain magiaa kai.

Check-in

Niin, viimeinen päivä yhdessä. Sellaista - 2100 otettiin tavarat - check-in - jaettiin omaisuudet ja paperit. Halailtiin suudeltiin itkettii ja hymyiltiin. Mali nousi taksiin ja vilkutettiin. Ok - taas on Jussi keskenään. Muuten lähdettäessä Thaimaasta pitää (ainakin farangien) maksaa 500 THB suuruinen lentokenttävero. Sen voi ostaa automaatista ja siihen käy kaikki Thaimaan setelit ja kolikot.

Bye

Ei voi mitään. Mali lähti bussille ja kotia kohti. Minä jäin kentälle. Yksi olut ja yksi rööki ja tuli niin paha olo että pystyssä pysymiseen piti keskittyä enemmän kuin suremiseen. Surullistahan tämä on, mutta siitä on jo kevään ajalta kokemusta enemmänkin. Nyt olemme naimisissa ja jotenkin varmempia toisistamme ja tulevaisuudesta - varmoja siitä, että se on yhteinen - käy Ulkomaalaisviraston kanssa miten käy. Ajatella vaan, että jossain kaukana on ihminen joka rakastaa.