edellinen - seuraava

04.06.2000
8. viikko
sunnuntai

Viimeinen aamu kotona

Aamulla herättiin jälleen varhain ja juotettiin paikalle saapuneille sukulaisille pullo thaiviskiä ja muutama olut pullo. Tanssia ja narujen sidontaa ranteisiin.. Haikein mielin ja kostein silmin hypättiin bussiin ja hei hei Tambon Prasatille... Voi voi - enpä tiedä milloin taas nähdään. Voi mennä viisikin vuotta... tai vain muutama.. Se oli sellainen jakso - mennyttä nyt - voivoi ihan oikeesti.

Kaikenkaikkiaan pidin Buri Ramista varsin paljon. Rauhallista elämää. Ikävöin heitä. Toisaalta tämä paikka on nyt nähty. ei välttämättä ole sellaista tarvetta tulla katselemaan. No, sitten joskus taas. Pitäisi osata ensin thaita. Isä Leo pyysi porakonetta lähtiessäni. Mali sanoi ettei tarvitse välittää - "Hän on vain humalassa.".. Katsellaan - joskus jos tuota rahaa taas alkaisi mulle kotiinpäin virtaamaan.. Malin siskon kaupan voisi käynnistää 5000THB:lla. Olisi mukava sijoitus, koska se jäisi sitten perinnöksi Maille, kun Mali pääsee Suomeen.. Ei siitä suuria voittoja saa, mutta kuulemma se kuitenkin kannattaisi. Ja on jotain tekemistä, Mali tosin uskoo, että isä kyllä suuttuu jos se polkaistaa pystyyn ennen riisitöiden loppua. Eli kolme kuukautta ainakin.

Tuossa kylässä talot kaunistuu yksitellen. Rahaa virtaa ulkomailta. Reilu tusina aviomiehiä ympäri maailmaa. Niin hyvä vaan. Niin itse en ole tuohon sijoittanut. Tämän oleskelun aikana vain maksoin Malin oleilut. Joskus jos Buri Ramissa käytiin niin ruokakassin... Vähintään kohtuullista - siis minun kannaltani.

Vanhemmat sanoivat, että olen aina tervetullut milloin haluan. Mali kertoi, että he puhuttelivat minua kokoajan omana poikanaan. Je, hymyni tepsii edelleen vaikka jo hiukset lähtee.

Bussi

Niin siitä sitten suunnattii Pattayalle. Itse halusin vielä nähdä tämänkin paikan, kun siitä aina niin paljon puhutaan.

Buri Ramin bussiasemalla jälleen hirveätä sohlausta. Ja Mali taas sai huonoa kohtelua joltain tuntemattomalta taksikuskilta. Taksikuski yritti meille kokoajan selittää ettei bussissa ole tilaa. Ei mahdu millään... Olisi tarjoutunut viemään meidät taksilla 4000THB hintaan. Ja yritti vielä saada ottamaan taksi edes puolimatkassa olevaan kaupunkiin ja jatkamaan siitä bussilla. Kun sille selvisi ettei rahaa hänen pussiinsa tule niin sitten se alkoi kyselemään millä alueella Pattayaa Mali työskentelee etelässä vai pohjoisessa. "NOT YOUR BUSINESS!!" siinä sitten oli enemmänkin sanaharkkaa. Harmi etten siitä paljoa mitään ymmärtänyt. Mali ei paljoa välitä tuntemattomien ajatuksista. Niin joo, farangin kanssa Pattayalle matkustava nainen on automaattisesti huora.. Olihan omassakin kylässä jotain vastaavaa vihjailua. Toisaalta ne ihmetteli miksi Mali toisinaan kulkee niin huonoissa vaatteissa vaikka on farang poikaystävänä (aviomiehenä nyttemmin).. Tuo tuli vaan siitä kun Mali joskus pamppaili kaupoille oloasussaan..

Bussi oli tosiaankin käytävä täynnä seisomapaikkoja. Meillä oli kylä oma penkki. Tosin lainattiin kolmannesta siitä seisovalle tytölle. Matka Pattayalle kesti 8-9 tuntia.

Pattayalla

Pattayalla otettiin taksi hotellille nimeltään Sawasdee. 270-300THB/yö. Käytiin tsekkaamassa huone etukäteen. Vaikutti ihan ookoolta. Myöhemmin huomattiin, että lakanat näyttivät vähän kuin pakanamaan kartta (siis epäilyttäviä läikkiä, vaikka lakanat muuten vaikuttivatkin pestyiltä).. Niin no oli se muutenkin aika karu. Päätettiin ettei toista yötä tuolla vietetä, mutta ei nyt enään käyty vaihtamaan.

Taksit Pattayalla olivat pääosin katettuja pickuppeja kuten Chiang Maissa. Niissä on kylkien suuntaiset penkit molemmin puolin lavaa. Taksi ajavat tiettyä reittiä ja matka maksaa 10THB mutta jos haluaa muualle niin se on vaikka 40-60THB. Ei liikuttu kovin kauas.

Ensimmäinen ilta eli ei muutakuin liikenteeseen. Kauppoja, baareja, a-go-go baareja... Ei mitään erikoista. Jonkin verran olutta. Ilta oli ollut hieman sateinen ja jengiä oli aika vähän liikenteessä. Ravintola, joka on tyhjillään, ei juuri houkuta.

Empiirisiä tutkimuksia

Kerran Mali jäi yhteen putiikkiin syömään nuudeleita niin mä jatkoin katselemaan yhteen baariin joka tarjoili muaythaita (siis thainyrkkeilyä). Noh, kunhan pojat vaan sparraili..

Menin siihen tiskille istumaan ja tiskin toiselle puolelle ilmestyi heti tyttö kyselemään mitä tilaisin ym. Olut ja se kyseli kaikennäköistä ja mä kertoilin että mä vaan venttailen vaimoa. Päläpälä. Haukkui minua hyväuskoiseksi tyhmyriksi. Ok - noh se voisi olla tilanne. Kovasti varoitteli, että menetän rahani. Sanoin ettei hän ole pyytänyt ja mitä sitä pyytämään, kun ei sitä mulla liikoja ole. "joo no varo vaan se pyytää sitten myöhemmin..." Jaa, pyytäköön.. aina joutuu selittelemään kaikille. Voisiko joku joskus puhua jotain muusta. Nooh, sitten kun alkoi soimaan "Show me the feeling of being lonely.." niin em. tyttö oli esittävinään sitä mulle. Ok - kohta Mali saapui ja tyttö hävisi jonnekin ja erittäin ruma hikinen nainen toi laskun oluesta :o) Aika selvä viesti, että alahan mennä.

Katseltiin siinä kauppoja. Oli aika tyhjää. Ihmiset kyllästyneen näköisiä. Joo, Vesa-Matti Loiri istui yhdessä baarissa seurueensa kanssa. Sori ei ollut kameraa mukana.

Mali meni hotellille ja mä huitaisin ruokaa vielä naamaan. Maistui aika pahalle, vaikka kyseessä olikin mun lempiruokaa.