edellinen - seuraava

01.06.2000
8. viikko
torstai

NAHKA LÄHTEE

No, elämä muuttui jälleen elokuvaksi. Viime yönä tai itseasiassa jo illalla, alkoi palanutta selkää kutittamaan. Noh, vähän niveaa ja eiköse se siitä. Kuitenkin kutina paheni enkä enää pystynyt olemaan välittämättä siitä. Rapsuttelin tai eihän selkä mitään rapsutteluakaan sietänyt eli koskettelin ja vähän hieroin aina kutiavaa paikkaa. Jos kutiavaa kohtaa ei koskettanut niin ns. kutina muuttui sietämättömäksi kivuksi, josta ei pystynyt olemaan välittämättä. Kuin olisi kuumalla neulalla työntänyt ihon alle. Ok - jotain muutakin hyttys- ja palovammakittiä yritettiin selkään laittaa. Noh, apu ei juuri ollut kymmentä sekuntia pidempi.

Siinä sitten kääntyilin ja tuskailin ja Mali hermostui kun jyskin ympäriinsä. Yritettiin taas iskeä lisää niveaa muttei edelleenkään apua. Sitten menin vessaan huuhtelemaan selkää vedellä. Varmasti oli ainoa kerta kun vesi oli liian lämmmintä eikä liian kylmää. Tai siis tuntui ettei kylmän veden turruttavaa vaikutusta löytynyt. Lopulta olin kokonaan vesiammeessa ja raavin itseäni. Mali tuli auttamaan. Yritti pestä ja saippuoida. Yritettiin etten koskettaisi selkää - yritin vain pitää Malin käsistä kiinni. ei auttanut. Mentiin yläkertaan ja kekeiltiin laittaa talkkia. SE OLI VITTU VIIMEINEN TIKKI!! PERKELE IHAN KUIN OLISI HITSIPILLILLÄ PUHALTANUT! Vain pelkkä talkin pöly tuntui äärettömän kuumalta hiekalta ja kun yritettiin levittää puuteria kädellä niin Jussi löytyi äkkiä saakeli taas vessasta itseään huuhtelemasta. Sain toki huuhdeltua tuon polttavan puuterin poies.

Sairaalaan

Mali siinä sitten päätti, että lopetetaan arpominen ja Riang äiti kävi herättämässä naapurin, jolla oli kuorma-auto. Siinä sitten matkattiin Riang ja toinen mukaan lähtenyt naapuri auton lavalla, minä, Mali ja kuski kopissa. Kello oli jotain yhden pintaa yöllä. Soittelin vakuutusyhtiö Pohjolan päivystykseen onko Buri Ramissa sairaalaa jolla olisi suoraa laskutussopimusta. Ok - ne kaikki oli mainittu jo yhtiön lehtisessä eikä niitä juurikaan turistikeskusten ulkopuolella ole. Ok - mulla oli kuitenkin hyvästi käteistä mukana (tosin ei omaa) ja kortit ja vakuutukset. Ilman tietoa mitä perillä tapahtuu siinä sitten jännitin. Nolotti jokseenkin vaikka tuska olikin varsin kova. Tosin varmaan jännitys lievensi kipua. Jopa tuntui välillä, että tuska katoaa kokonaan ja reissu olisi turha. Ok - kyllä kipu aina matkalla jaksoi muistutella seisomaan nousu istuimelta toi hyvin kivun mieleen. Toisinaan siinä nolotti niin ja sanoinkin Malille että olisiko thaiviskipullo ollut helpompi vaihtoehto?

Anyway sairaalassa Buri Ramissa hoitsut oli kiinnostuneempia paperihommista joita heille aiheutui ja Mali vähän kertoili mikä minun tilanne on. Jonkin ajan kuluttua sitten paikalle tuli nuori lääkäri ja katseli palanutta olkapäätäni - ei selkää jonka vuoksi olin paikalle tullut. Sitten se kundi nousi ylös ja naurahtaen sanoi jotain hoitsulle ja käveli pois. Hoito oli päättynyt ja paitaa takaisin päälle. Siinä sitten hoona vähän aikaa seisoskelin ja sitten yhdestä luukusta myytiin mulle 2 pussia eri lääkkeitä 75THB hintaan. Kuittia vastaan saisin summan Bangkokin toimistosta, mutta voi jäädä noutamatta. Ok - tabuja naamaan ja himaan. Matkalla valtasi jo kokonaisvaltainen väsymys ja kutinakin heikkeni jotenkin siedettävälle tasolle. Ok - päätä tyynyyn.

Lisää kipua

Kello viisi aamulla taas piru irti ja aivan sietämätön tuska. Ulkona satoi ja alkoi kohta valjeta. Aikani sängyssä pyörittyäni päätin lähteä ulos sateeseen. Rännin alla aikani seisottua huomasin ettei apua ollut. Ajattelin, että jos vain yrittäisi juosta itsensä läkähdyksiin - joo no en kuitenkaan sitä tehnyt. ei siellä kukaan muukaan lenkkeile - ja vielä sateessa. Siinä sitten vajan seinustaa askelin mittasin ja laskin melkein ääneen ja pyrin olemaan koskematta selkääni. Kaksi kertaa pääsin 60 ja muuten meni huonommin. Käskin Malia ostaa pullon paikallista. Ok. Aamulla siellä oli joku antanut neuvon - alkoholia ja sitruunaa. Tuo ei kuitenkaan selkään nopeaa apua tuonut. Siihen oli tunnissa kertynyt mukavasti ihmisiä minua ihmettelemään, kun mä vinttasin tuskissani edestakaisin.

Viimeinen keino

Noh, lopulta kai keinot oli käytetty paitsi yksi. Kietaisin tuo reilun desin thaiviskin huiviin. Ei kauaakaan niin tuska katosi. Tai itseasiassa tuska ei mihinkään mennyt, mutta siitä vain ei enää yksinkertaisesti välittänyt enää paskan vertaa. Ok - ei kauaakaan niin jo Jussi nuokkui - väkikin siitä oli jo hälvennyt kun show loppui. Ei muuta kuin Jussi sänkyyn ja unten maille lapsen tavoin.

Niin, mitäs muuta. Siinä sitten pienessä lääkemaistissa olin pari päivää. Oikeasti pelkäsin kivun yltyvän - tämä on tälläisiin lyhytaikaisiin kipuihin varmasti paras hoitokeino (buranat ja parasetamolit eivät meinaan auttaneet vaikka niitä söi kuin leipää - lisäksi lääkärin plasebotabut ei auttaneet MITÄÄN).